Yuta rakasti syömään monenlaisia aterioita pitääksensä ravintonsa mielenkiintoisena, mutta tämä johti siihen, että hänen paskansa oli aina kuiva ja rappeutunut, ja se pirstoutui aina hänen pöhöttäessään. Hän istui mukavasti tuolillaan ja odotti, kunnes kuiva kärkehkö tuli purkautumaan hänen peräänsä. Hän tunsi lämpöistä kärkehköä, joka alkoi pistää ulos, samalla kun huoneeseen levisi kiihkeä ja mätä tuoksu. Hänen paskansa oli maissia, maniheja, vanhaa riisiä ja lihaa sekoitettua sekaannus. Yuta koetti pidättää hengitystään, kun paskapalaset pirstoutuivat hänen peräänsä ja tuolille ympärillä, samalla kun paksu viiva pääsi vapaaksi hänen sisäisestä kylkiluunsa. Hänen vatsansa värisi vähän, kun viimeinen rasvainen hyvänsä oli päässyt ulos, ruskea ja tumma vihreä, ja hän tunsi helpotusta. Hänen peräänsä vielä oli raollaan, jotta hän voi paukkua äänekkäästi, päästäen selvästi ja kiihkeän tuoksun sisällyksen huoneeseen. Hänen paskaansa oli maalauksellista, se todella oli, oikein haaroitettu paikoitellen ja leikattu oikein, niin että se näytti särmikkäältä jokaisen sausage-osion katseltavaksi.