Akio, innoittunut ihmisyhteys, odotti kuin kylpyamme, kun muut emännät kulkivat ohitsemme. Hänet oli käytetty ihmisyhteeksi jo useita päivää, ja hänen olemassaolonsa piti ainoastaan vastaanottaa emännöitsijöiden lämpöistä, makuista ja karvaista lähestymistä. Hänen suunsa aukeni itsestään, kun yksi naisista kumartui hänen eteensä. Hienosmällä, siivottomalla yksityiskohdalla oli hän varma siitä, ettei emäntä aikonut muuta kuin kiihoittaa häntä. Hän työntäytyi, ja pieni tippa pääsi hänen poskeltansa. Tämä höyry haisi hieman hapanta ja oli kostea Akion kasvoille. Emännän tumma pikkupisara alkoi valua Akion kasvoille, kostuttaen häntä lämpöisesti. Pisara maistui melkein makealta hänen kielellään. Akio piteli silmiään kiinni ja avasi suunsa. Hän pysytteli liikkumattomana, tottelevana vessaan ja vaikeni. Hän tunsi lämpimän, mustanruskean turpan lähestyvän huuliaan, ja se alkoi laskeutua hänen suuhunsa sienimaisina sianmakkaroina. Hän heti alkoi purra ja vetää saumoja turkikseen. Emännän turpa maistui kuin hapanta kaloa sekoitettuna haisevaan riisiin. Akio sulki suunsa ja silmänsä, pyytäen enempää. Hänen kielellään leikkiäytiin emännän kylkiluu, ja emäntä sulki silmänsä nautinnosta.