Lady Adora ja minä haluaamme oikein hyvin hihittää orjaltamme. Puistossa puuhun kiinnitettynä, puolihäveliäisena, hän on meidän armollisuudellamme ja kauniisti rajottuneena. Pakoa enää ei voi! Orjamme sattumalta on erittäin hihityksen herkkä, joten meillä on helpompi hihittää häntä oikein hyvin! Hän yrittää kääntyä ja ähkiä. No hyvä, käytetään silloin oksia, oksia ja lehtiä! Ponnistatteko vielä hengittämättä, orja?