Pakattuina cellofaaniin, nenän ja suun kautta aukkoja salliakseni hengittää ja syödäkseni, orjani on valmis käytettäväksi käymään. En enää voi hillitä itseäni, ja tosiaan hiukan pöhöttää paidat. Niitä näyttelen hänelle. Hän tietää, että aika on tullut. Istahdan hänen päälleen, perseeni hänen suuhunsa. Ja paskan. Paljon paskaa tulee, pehmeätä, suuhun mahtuu liikaa. Kasan luodaan hänen kasvoilleen, jonka kääryn cellofaaniin pidäkseni sen muodossa ja pysyväksi. Kädelläni kosken sen tekstuuriin, tunteakseni sen konsistenssin… tänä aamuna leivinpöytään pantiin leipä!