Musta tuli minuun ja punainen Sellylleni: kengänämme lepäävät nuo nelijalkaisen orjan selässä, kun suunnitellaan hänen kohtaloaan. Kengämme ovat kovin likaisia, täynnä todellista lunta kaupunginpuiston kävelyretkestä. Päästämme orjan valita, mistä aloittaa siivoamisensa, ja opastamme häntä varmistamaan, ettei kielensä käytös polttamisessa ole väärinpäin. Hän ensin puhdistaa yhden kengänniemeni saakka, jotta se hohtaa ja siirrytään sitten Sellyn punaisiin kengännimiin: hän on tosiaan porsas, sillä hän pitää tämän lampaan ateriasta… Kaksi kengännimeä vielä puhdistettavana ja päätämme pakoittaa hänet maata kyljellään, jotta voimme kengätä hieroa ruumiimme ja naamaamme vasten sillä aikaa, kun hän jatkaa siivoamista kielellään. Hän on täynnä likavesiä kasvoiltaan, rinnastaan ja kieleltään niin, ettei hän enää voi puhdistaa meidän kenkiämme. Säilytämme jäljellä olevan lampaan aterian seuraavan aterian varalta.