Noutan orjani, jonka jätin odottamaan minua polvillani valtaistuimen eteen kahdeksan tuntia, nippleillä kiinni olevilla höyhenillä. Kiskon hänet kahleesta, joka on kiinni pienen rinnasten yhteydessä, ja hän kärsii, mutta samalla kiittää minua huolenpidosta ja ruumiini näkyvistä.
Sidon hänet ristiin. Hän aina puhuu liikaa ja se ärsyttää minua. Kynsin selkäänsä ja samalla mietin, millä narttuun pitää käyttää. Otan pahemmankin, jonka olen, täysin nahkalainen. Ja aloitan narttuamista, molemmissa puolin. Kolahdan yhä kovemmin, teen hänet tanssia. Ääniä sekoituvat kiitoksilla. Jatkan. Rukouksensa rukous pelastusta tulee, mitä vähän hengittää vielä, sillä narttuamien voima sai hänet hämmennyksiin. Vaikka kovaa ihoa ja tanakkaa ihoa, niin jäljet ja kihlat ovat siellä ja ne eivät katoa pitkään aikaan…