Tieras on pitkäaikaisesti suljettu pussiin odottamassa emäntäänsä. Kun me saapumme, käskemme häntä valmistautumaan ratsastettavaksi. Tarkastamme hänen tottelevaisuuttaan ja vastustuskykyään… Pussista päästyään hänen on ensin suudeltava meidän saappaimme tervehdykseksi. Sitten kaulahuivilla ja ohjakkeella alamme ajelemaan tätä vanhaa hevosta. Jokaisen kerran, kun hän on vallattomampi, on nuhteleminen piiskalla välttämätön. Nuhteet auttavat häntä, hän paranee yhä paremmaksi, ja lopulta, kun hän pyytää saada haiskea meidän paidanreikiämme, suljemme hänet jälleen pussiin jättäen hänet yksin ilman palkintoa. Rouva Gaia ja minä menemme pois hymyillen.