Olen peräkamionsa takana valmistamassa kaksi koktailia ystävälleni Gabriellalle, jotta me voisimme kohdata lasillamme. Kamera laajentaa näkyvälle sekä meidän kaksi pehmeätä matta, jotka sijaitsevat molemmin puolin pöytää. Amfibioitamme jättävät kauniit jäljet, kun me astumme ja hypäytämme paikallaan. Kun he valittavat vahan, me jatkamme jalkojemme solien kosketusta heidän ruumiiseensa ja heidän kieliinsä. He näyttävät kestäviltä, joten me päätämme astua vielä hiukan heidän kasvoilleen, minusta on hauska nähdä pään muuttuvan muotoonsa painon alla… Kuin aika kuluu, me vaihdamme sijainnit, jotta saisimme koetella molempia mattoja, ja jatkamme siihen asti, kunnes päätämme siirtyä johonkin dynaamisempaan…