Ystäväni Gabriella ja minä jatkamme kuritukset sitä perkelettä, joka luuli voivansa viedä meidät metsään ja hyötyä meistä… Päästettyämme hänet maahan laineeseen ja lumiseen, on nyt aika päästä hänen tuntelemaan meidän painomme. Asetamme hänet grillinseinää vasten ja kääntelemme itsiään, antaen meidät putoillaa hänen vatsalleen. Seinä on kyllin korkea ja meidän saappaatammekin ovat kovasti pohjatuksia – joka hyppy on voimakas isku tälle kurjuudelle, joka huutaa tuskan huudahduksissa ja rukoilee armoa. Mutta emme pysähdy, vaan käytämme seiniä tukeena kävellessämme ja hyppäämällessämme hänen päälleen, kunnes uupumme. Nyt tämä on pakotettu valmistamaan meidän ruokamme samalla grillillä.