Ystäväni Selly ja minä tarkastamme tätä orjan aaltoilevan mustan tatuiset poskipäät ja yksimielisesti päätämme, että siihen tekemään merkkejä on vaikeaa – meidän täytyy olla kovempia kuin tavallisesti! Ruvetaan varustautumaan niskakkeilla ja korppuilla ja alamme kovasti iskeä orjan poskipäät, joka samassa on kiinni pillarissa: hän huutaa ja värisee, mutta aika menee ja hän jo rukoilee armoa… Mutta me vain aloamme, hän ei voi jo antaa perää, yritämmekö muuttaa hänen asentoaan ja siirtää hänet ristiinnaulitusta. Alamme iskeä uudelleen, mutta ei mitään, hänellä ei ole vastustuskykyä ja hän vapisee kuinorma. Yritämme pienimmillä korppuilla, mitä meillä on, mutta hän valittaa niistäkin, se on häpeää ja mahdotonta: hän pyysi meitä korppuajan, mutta hän on varmasti paremmin parhaillaan saamassaan pottuansiot!