Orjani odottaa minua paljain ja polvillaan lattialla, valmiina suudellessani kenkiäni tervehdykseksi. Mutta tänään tunnen itseni hiukan psykotilliseksi, äkkinäisillä mielentilamuutoksilla, jotka hän kokenee ihoansa. Aloitan iloisesti ja isken hymyillen, kun hän tuntee iskun ja kaatuu maahan. Sallin hänen ottaa pois kengäti, mutta tällä hetkellä minä käyn ärtyneeksi ja isken häntä ankarammin, kun hän vielä polvillaan on edessäni. Vahingoitan häntä todella ja sitten, huolestuneena ja hellyyden vallassa, nostan hänet ylös, tarkastan, että hän on kunnossa ja jatkan iskemistä yhä ankarammin. Lopulta minä vain huvitun ja nautin viimeisistä iskuistani, kunnes hän kaatuu maahan ja hänellä on enää vain voimaa rukoilla armoa ja kunnioittaa jalkoja, jotka ovat hänen hänestä hirmuvalmiina.