Asetan käskylleni jalkani keskitalossa ja käsken orjani seurata jälkiäni, jalkapysähdyksellä yhdistettynä hänen kaulahuiviansa minun sääryksiini. Pysy pysyväisesti kireällä! käsken minä. Päämiesellä ei ole aikaa hukkaamaan, päämies on tottunut olemaan määrääjänä. Istahdan ja teeren minä mukavuudekseni, jalkani levitettynä työpöytään. Käsken hänen poistamaan komeat kengät jalkoistani ja heitän sitten säärieni hänen nenänsä eteen, lausuen hänelle tajuttavalla äänellä: Miekka!. Orja siis alkaa jalkojeni palvelukseen. Hän laskettelee niitä, suutelee niitä, imee sormiaikaisiaan. Hän on aina kahlehtimana minun säärykseni, hän on minun omaisuuteni ja hän tietää, että hänen pitää tottelemaan, ellei hän halua seurauksia työpaikalla. Minusta on myös hauskaa pilkata häntä, tarttuen ohjaksiin varpaani jalkaani ja vedellen hänen kaulaansa. Huomaan, että hän nauttii tehtävästään, palveluksestaan kaunottarelle kuin minä. Siis käsken hänen kunnioittamaan koko yläosaa jalkojani. Hän näyttäytyy värähtelevän halusta. Hymyilen huvitettuna pettyneeni hänet ja käsken, että hän saa siunata sitä osaa minun jaloistani, jonka hän toivoo. Muuten: makaa maassa!