Tämä oli meidän peli! – vaikka me puhelimme kuinka paljon tahansa, Kristiinaa oli oikeus soittaa minua ja vaatia käyttöön kuin omaksi persoonalliseksi vessaansa. En tiedostanut, mitä hän söi, mutta tiesin, että minun täytyi tehdä oikein! Olin hiukan sairas ja nauta, mutta vielä kuitenkin hullunkurisesti mieltynyt. Kristiina ja minä emme olleet sanoneet hyvästi pitkään ja minä ihmettelin, pitikö hän vielä miestään vai oliko hänellä miesystävätär.
Kun me tapasimme, näin, että hän vielä oli kaunis ja haluaisin kokemaan hänen meren raittiutta suussani. Valitsimme mukavan paikan pöytään, hän istuutui lauteilla täynnä lämpöistä, paksua herkkua ja levitti jalkansa. Ryömi tänne ja aukaise suusi! Näin, miten musta aukko katsoi minua, minä heti ryömin lähemmäs ja avasin suuni. Suuri kostea kasa heti alkoi täyttää suuni. Söin hamburgeria ja ribsiä, sekä torttua, Kristiina sanoi hiljaa. Tuntein Kristiinan oman makuani, naiseni, emäntäni! Yksi aatteeni juuri tuona hetkenä – minun täytyy tehdä nopeasti ja puhdasti!