Meillä oli aina hauskaa kummituksellamme. Pukesimme hänet koiraksi, ja hänellä piti hajua miehen kumppanien krokot, pörröt ja kuskit. Hänellä piti ansaita meidän turpaamme! Sitten me pumasimme hänen analsaahkaansa sumea, hän pärskähti ja seuraavassa tuokiossa se välähti, meidän oli hyvin hauskaa. Sitten minä ja orjani pöyhistimme itseämme, että meillä oli aikomus valeta hänelle vain “pseudo-skat”. Hän kiemurteli, grunti kuin sika ja syö pyöreää. Hän on perikatoa. Orja ja ei mitään. Turpa-syöjä.