Olen jälleen constipaatiossa. Kosteat sokkini jalkani ovat yliluonnollisen kauniita ja ne pistävät esiin ihanat kyljeteni. Olen puettu hieman lyhyen hameen ja viattoman puseron yllä. Tunnen itseni kosteaksi ja pöyhkeäksi. Istahdan koiranpenkillä, jalkani kenkätynsilläni on aivan perässäni. Alan puristaa, kiihdyttäytyä, vääntää ja ähkiä koettaen päästää suurta, paksutta kiukkua. Lopulta se onnistuu ja näet paksuun, kovaan kieroon tulevan. Se putoaa jalkoihini, jotka on peittänyt sokkini, ja minä tartun siihen ja pidän sitä. Jalkani kanssa tuntea turmaa kiihdyttää minua paljon. Siis alan leikkiä tuolla isolla kierolla, tunteellisesti levittäen sitä kokonaan sokkini yli, kunnes ne ovat täynnä paksua, kosteaa paskaa. Kuulet läheltä hengitykseni ja ähkyjäni, jotka todistavat kiihkoani. Kun sokkini ovat täynnä paskaa, minä annan sinulle makean läheisen näkökulman. Lopulta minä näytän sinulle, miten koetan pitää itseni siistinä kun otan pois murskautuneet kengät.