Olemme kauniilla metsäpolkuilla kävellessä parkissa. Ajattelen, että olen syönyt jotain komillista, sillä vatsani on käynyt hullusti. Olen ihmeen paisunut ja tämä kävely tekee aivani liikkeeseen. Pakko tarttuu nopeasti ja kovaan ja tarvitsen turvallisen paikan pudota painajaini. Lähin vessa on liian kaukana, joten minun täytyy mennä läheisyydessä olevaan polkua. Se on helppokatsoisaa jokaiselle kulkijalle, mutta minä otan riskin kuitenkin. Toinen vaihtoehto on pudottaa nälkäisen paskani keskellä käytävää, ja se on ainakin 30% pahempi! Niinpä hypähdan ja väännän vatsani, hyvin varmasti pudottaen painajaini. Nopeasti laskeudun ja päästän tuuhean, kammivan paskani maahan metsässä. Se tuoksuu erinomaisesti ja olen varma, että kulkijatkin nauttivat siitä!